Johanna Kurkela: Rakkauslaulu

Kauan sitten minussa

aavistus jo sinusta
Silloin tuntemattoman
tunnen nyt ja tunnustan

Sä olit vaara liian suuri kiertää
ja liian houkuttava ohittaa
En tiennyt kuinka kaikki voisikaan niin palaa, polttaa

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

Kauan sitten jotenkin
tuntematta aavistin
että illan harmaassa
tulet vastaan pelotta

Jos joskus pimeässä yksin seison
ja liekki sammunut jo kylmä on
en tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen

En pidä kiinni, en työnnä sua pois
ja pyytämättäkin tahtoisit jäädä
Tänään ei satanutkaan vaikka taivas on ollut painava pitkään

Lauri Ylönen ja Paula Vesala       

Nimetön

Pelkään ettei me palata koskaan ennalleen
miksi piti kulkea mutka
miksi piti oppia kantapään kautta
miksi tein tästä niin vaikeaa

Uskotko
haluaisin toteuttaa jokaisen unelmasi
tahtoisin tehdä sinut onnelliseksi
uskotko
minä rakastan sinua

Pelkään että se palaa väliimme uudelleen
siksi ummistan silmät kun ahdistaa
siksi vaikenen vaikka haluaisin avautua
siksi teen tästä ehkä koko ajan vain vaikeampaa.

Tuho

Tältä näyttää maailma
kun taivasta ei näe
ja kevättä ei haista
tältä tuoksuu kivihiili
ja kuolema
tältä tuntuu sairastunut ilma vasten ihoa

Ja joskus joku sanoi
ei murehdita huomista
eletään hetkessä
siis revitään ilo irti rahasta
vellotaan vallan meressä
nautitaan yksilön vapaudesta

Ennen tuhoa ja tuhon jälkeen
on sama ihminen.

Uni

Antaudun nyt
ota kiinni
minä valahdan
pidä kiinni vaikka koko päivä
suojele tältä kaikelta
vie pehmeään, syvään
analysoi puolestani
anna minun passivoitua
seurata vierestä kärpäsenä katossa
minä luotan sinuun, uni.

Pariisin kevät: Meteoriitti

Seitsemän sekuntia aikaa katua sun tekoja,

Kauheimmat jutut sä voit jättää kertomatta,
Mitä jos meteoriitti tippuu päähäsi ennenkuin ehdit
Sanoa ne kaikkein tärkeimmät sanat

Minä en unohda sinua koskaan
Vaikka en muistaisi omaa nimeäni
Sinä saatat olla juuri se
Joka sattumalta minut pelastaa meteoriitin alta

Jos osaisit väistää yllätyshyökkäyksen
Taikka olisit panssaroitua terästä
No olisitko haavoittumattomana onnellinen
Vai pakahtuisitko sä kenties ikävästä

Minä en unohda sinua koskaan
Vaikka en muistaisi omaa nimeäni
Sinä saatat olla yksi noista ohikulkijoista
Joka sylkäisee vasten kasvojani

Minä en unohda sinua koskaan
Vaikka en muistaisi omaa nimeäni
Sinä saatat olla juuri se
Joka sattumalta minut pelastaa meteoriitin alta

Arto Tuunela

Toinen

Tahtoisin olla sellainen
erilainen, tiedäthän
ihailun kohde
se on minussa
mutta väkisin yrittämällä
ei se onnistu

Minun on kai tyydyttävä minuun
vain.