Pave Maijanen: Elämännälkä

Tää niitä aamuja on kun en tiedä
kannattaako nousta vai jäädä
vetää peitto yli pään

ja hautautua alle kivisen kuoren
aamuyössä sydän yksin lyö
eikä pääse läpi surujen vuoren
pelko pimeyttä pitkin liikkuu
tuntuu niinkuin päivää ei tulisikaan

Ja silloin kun henkäys aamutuulen
jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää

Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästä
minut pystyyn kiskaisee
elämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältä
mua eteenpäin rohkaisee
elämän nälkä
eteenpäin rohkaisee

Verhot sivuun liukuu ja katson
kuinka valo pois työntää varjon
joka sieluni yöhön kietoi
vaikka irti siitä päästä tahdoin
kun olin maahan lyöty eikä kukaan
voinut yli syvän virran mua kantaa
elämä välissä taivaan ja maan
elämä syksyyni valonsa tuo.

Pave Maijanen

Hän

Muokattu Pauli Hanhiniemen sanoituksesta Me ollaan ne.

Sä olit hän joka kerran kohdattiin
Sä olit hän jota sattuma kuljetti
Sä olit hän joka, joka hurmasi
Olit hän joka, joka rakasti

Sä olit hän jota tuuli heitteli
Sä olit hän jonka yö kerran peitteli
Hän

Sä olit hän jolla syytä on huokailla
Jol' oli muistoja, kipua, kaipuuta
Sä olit hän joka luopui paljosta
Olit hän joka kosketti onnea

Sä olit hän jota tuuli heitteli
Sä olit hän jonka yö kerran peitteli
Hän

Jolle kaupunki hiljeni merkiksi
Jolle kaukana pilvissä välähti
Nähkää toisenne uskokaa todeksi se
Minkä näätte ja löytäkää toisenne nyt

Pikkuveli

Ilmestyit tänään vierelleni
tunsin sinut siinä
melkein näinkin
olit rauhallinen
lämmin ja
isoveli

Viime vuodet olin isosisko
vaikka en sellaiseksi syntynytkään
ikä on vain numeroita
se ei kerro viisaudesta
kokemuksesta tai rohkeudesta

En ollut viisaampi
enkä kokeneempi sinun maailmassasi
olin kokeneempi tässä maailmassa
johon sinä et sopinut
johon sinä et päässyt

Ehkä nyt voin olla taas pikkusisko
niin kuin silloin ennen
ennen pahaa
ennen huolta, tuskaa ja ahdistusta

Jatkathan kanssani
olethan vierelläni edelleen
ethän koskaan lähde pois.

Taivas

Missä ikinä oletkin nyt

paitsi kuvissa ja muistoissa

toivon ja uskon

luulen jopa tietäväni

olet paremmassa paikassa

Siellä ei ole lukkoja

et pelkää etkä jännitä

pystyt ilmaisemaan tunteesi

itkemäänkin

saat levätä, saat riehua

saat aloittaa puhtaalta pöydältä 

Siellä saat olla oma itsesi

löydät oman tiesi

puhkeat kukkaan

rakastat elämää

Siellä ei ole pahuutta

vain kauneutta, hyvyyttä

aitoa ymmärrystä

kunnioitusta, arvostusta

Siellä missä olet nyt

veljeni

unelmasi toteutuvat.

Ikävä

Koskaan en ole tuntenut tällaista ikävää

itken sitä etten tapaa sinua enää koskaan

tässä maailmassa ainakaan

tässä pahassa, rumassa, teeskentelyn maailmassa

Tapaan sinut vielä

mutta siihen tuntuu olevan ikuisuus

ikuisuus siihen että pääsen halaamaan sinua

kertomaan elämästäni ja kuulemaan ajatuksiasi

näkemään hymysi ja tuikkeen silmissäsi

pelleilemään kanssasi

Tiesithän kuinka paljon rakastan

kuinka paljon välitän ja kannan huolta

tiedäthän kuinka paljon ikävöin

tiedäthän että ymmärrän ja hyväksyn

Minä tiedän kuinka paljon rakastit

kuinka paljon välitit ja huolehdit

kuinka paljon tiesit ja ymmärsit.

Veljeni

Jos voitaisiin aloittaa alusta

olisit vasta pieni

tiedettäisiin enemmän

osattaisiin auttaa

Jos voitaisiin palata siihen

kun leikittiin junaradalla

etkä halunnut hypätä kiskoille

kun suurin huolesi oli hattivatti

Jos voitaisiin palata ajassa taaksepäin

pelastaa sinut.

Sampo Taisto Veikka

Tämä maailma ei ollut sinua varten

olit liian hyvä tänne

missä ei selviydy hyväksymättä pahuutta

Olit vain oma itsesi

liian vilpitön ja aito

kykenemätön teeskentelemään

Pelkäsit liikaa

välitit ja huolehdit liikaa

vaadit liikaa itseltäsi ja muilta

Tämä maailma ei ollut sinua varten.

Suru

Ahdistuksen takana on tunne

elämäni ensimmäinen

oikea, suuri, syvä

suru

Se puristaa sydäntä

painaa keuhkot lyttyyn

kuivattaa suun

sattuu vatsaan

Suru pakottaa minut liikkumaan

ja jähmettää paikalleen

tyhjentää pään

ja täyttää sen muistoilla

Vaihtoehtoja ei ole

mikään ei vie sitä pois

kukaan ei tuo häntä takaisin

Samaan aikaan hän on poissa

ja kiinni minussa

ikuisesti ja joka hetki.

Kotiteollisuus: Kaihola

Rakastamme aivan kuin
tarinaa olisi vielä jäljellä
onnellista loppua
odotamme siellä
missä Jumala nauraa kirkoille,
papeille, rituaaleille,
kauniille alttaritauluille
koko maailmalle

En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen

Kaikki meistä hamuaa
edes pientä palaa taivaasta
kuolon kainalossa
täällä Kaiholassa
maailmassa, jossa
käsi muuttuu luiseksi nyrkiksi
pilvilinnat tomuksi
haavekuvaksi

En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen
ja maata astelee
varjo mustuvan taivaan
yllään yön kylmä laulu.

Jouni Hynynen

Pauli Hanhiniemi: Yksinkertaista

Mä oon vaan jätkä tällainen

josta ajat sitten 
aika teki reliikin

Ja unelmat, jos niitä 
on
koskaan ollutkaan

unohtuivat jonnekin

Ei trippimittarista mun 

noita numeroita
nollaan peruutella voi

Mut kun oon sylissäsi

sä kosket sisintäni

kuin uutena se soi

Niin yksikertaista kai 

voi vain onni olla

niin yksinkertaista

Toisella on toisensa

eipä muuta tarvita

Helppo vastaan väittää ois

Menee hempeilyksi

heppu hourailee

Mut kun sä tiedät, myönnä pois

yks on vasta yksi

Toinen toista tarvitsee

Kun toisella on toisensa

on kaikki yksinkertaista

Se kuulostaa niin helpolta

et se ei voi toimia

ei siihen uskoo uskalla

Pauli Hanhiniemi

Tila

Mahdunko viereesi

onko elämässäsi tilaa

pystytkö näkemään toisen ennen itseäsi

jaksatko rakentaa kompromisseja 

sitoutua jakamaan kaiken

En voi tulla jos minulle ei ole paikkaa

tehtävää ja tarkoitusta

sinun on tarvittava minua

otettava minut vastaan

luovuttava paljosta

otettava riski.

Minä

Ei ole helppoa olla minä

minä on kaikkein vaikein

koska minästä tietää eniten

ja tieto lisää tuskaa

se jos jokin on totta 

Muut ovat helpompia

ne voi jättää mysteeriksi

kysyä sen minkä haluaa 

kuulla sen mitä huvittaa

Minä tunkee mieleen kutsumatta

ja sydämeen ja suolistoon

koko ajan mukana

kivireppu

Minä on monimutkaisin

ratkaisematon yhtälö.

Hääkimppu

Gerberat ovat luottamus

koko suhteen perusta

ilman luottamusta ei ole tulevaisuutta

Neilikat ovat rakkaus

se saa meidät aina palaamaan toistemme luo

haluamaan toisillemme parasta

se kasvaa

Harsokukat ovat intohimo

että olisimme muutakin kuin ystäviä

ja jotta jakaisimme voimakkaita tunteita 

yhdessä

Lehdet ympärillä ovat kunnioitus

ilman sitä ei ole mitään edellisistä

se saa meidät ymmärtämään toisiamme

tai ainakin yrittämään ymmärtää.

Vastatuuli

Kuin vastatuuli 

minua jarruttaa jokin

tekee joka askeleen raskaaksi 

estää etenemästä

kyseenalaistaa kaiken

Kuin unihiekkaa silmissä

joka räpäys tuntuu raskaalta

haluaisin vain vajota

antautua koska en jaksa enää väkisin

Jos pidän silmät kiinni

tunnen vähemmän

yksin kotona

säästyn ääniltä

peiton alla sängyssä

kehoni on turtampi

Haluan pysyä kuoressa

kuoressa on turvallista

en uskalla ulos

katseiden alle

äänten sekaan

tunteiden ja tuntemusten kaaokseen.