Turvapaikka

Turvapaikasta on sata metriä rantaan
ei hukkumista varten
siellä rakastellaan
karkealla hiekalla katsein, sanoin, hymyin
veden alla kosketuksin

Tuuli kuivaa matkalla turvaan
kuumat ajatukset, tunteet, lämmin sydän
iho viilenee
turvapaikassa rakastetaan kahden kesken
piilossa katseilta kosketetaan.

Remontti

Vaaleat hirret

elämän tuoksu ja tulen valo

istun alas vanerilattialle

eristepellavan ja pölyn keskellä

näen tulevaisuuden.

Laura Närhi: Tämä on totta

Päälaelta kantapäihin
Sormista silmäluomiin
Tunnen mä vielä kosketuksen
Sen toisen
 

Kaula ja korvanlehdet
Olkapäät, hiukset, huulet
Muistavat vielä salaisuuden
Sen toisen

Katoamaan
Tätä petosta en saa
Tätä mä en voi enää uneksi muuttaa
Tämä on totta

Unohtumaan
Mä häpeää en saa
Tätä mä en voi enää muuksi muuttaa
Tämä on totta

Heräsin
Mä vielä olemassa olen
Sydän lyö
Se takoi hajalle mun unen
Jokin ei nyt ole niinkuin oli eilen
Peite päälläni on niinkuin painajainen
 

Silmät kii mä vielä vähän tässä makaan
Nukahtaa en uudestaan voi todellakaan
Hetki vielä menee ennen kuin se tulee

Eilisen paino
Se pimeän paino

Kaula ja korvanlehdet
Olkapäät, hiukset, huulet
Muistavat vielä salaisuuden

Ylös nousen
Ketään kotona ei ole
Pöydän päällä lappu
Kaupan kautta tule
 

Ulos meen
Huomaako musta sitä kukaan
Että lähdin eilen vieraan mukaan
 

Haen lehden
Koitan olla tavallinen
Luen kauppalistan
Vielä uskottelen
Että eilinen on pelkkä paha uni
Kunnes taas tulee se pimeä tulee

Kirkkaana kaiken muistan
Eilistä päässä toistan
Luulin et parempi mä oisin

Laura Närhi

Hääpäivä

Aamu valkenee sinä vierelläni
vuosia sitten laskemisen lopetin
huomasin rakkauden kestävän, kasvavan

Avaan verhot
annan auringon valaista kauneimman
kukaan ei sinua tunne näin
samalla tavoin rakasta

Saisinko herättää sinut suudelmalla?

Kauan olen sinuun nojannut
yhtä usein olet syliini turvannut
siksi ilman sinua ei ole minua

Avaat silmäsi
ja sanat kieleni kärjellä
ne jäävät ajatuksiksi
sinä osaat lukea

Katseellasi kiität ja vierellesi kutsut
ei ole kiire mihinkään
ikuisuus on meidän.

Isku

Heräsin kesken tunnin

vasta silloin se iski tajuntaani

yhtäkkiä menetin tarkoituksen

joka eilen vielä loisti kirkkaana kuin hanki auringonpaistetta vasten

Kaikki hidastuu

kiire haihtuu savuna ilmaan

jonka läpi en näe

näen viillon otsassani

joka kerta kun katson peiliin

haavan minussa

Tulisiko joku puhdistamaan

voitelemaan

ompelemaan kiinni

ja valkoiseen pehmeään sitomaan?

Matto vedettiin altamme pois

isoäidin kutoma

revittiin käsistä ilman lupaa

liikaa liian lyhyessä ajassa

Käperryn nurkkaan

liimaudun lauteisiin

annan kuumuuden haihduttaa kyyneleet

ennen kuin poskeni kastuukaan

jään tähän

varmasti jään

Voisiko joku käydä katsomassa

kurkistaa nurkan taakse

en uskalla itse

en jaksa uskoa

ja näkisinkö vaikka katsoisin?

Halusimme

olimme valmiimpia

se on superlatiivi

osanneetkin olisimme

turhaan

ei meistä tullutkaan tiimi

Vesi valuu

en jaksa välittää

kohotan kasvoni ja se salpaa henkeni

niin kuin kohtuuttomuus

epäoikeudenmukaisuus

julma

Sammuttaisiko joku hanan

kuivaisi suolaisen veden

näyttäisikö joku kuinka se valuu viemäriin?