siinä pitää pirättää
ajatella
omaa vooruansa mennä
ei se lintu tierä pitikö pirättää
se vain istuu levähryspaikalla
laulaa visertää räpyttelöö
siipiänsä
se voi lentää ylitte
mennä ja laulaa lentäesnänsä
on sillä koto
omat huolensa pikkuperheestä
lennon opettamisesta
ruokkimisesta
se teköö sen riemulla
ihimiset menöö kuulemata
näkemätäkki välillä
ja linnut senku sirkuttaa
kesälinnut sinistä taivasta
valakoosta pilivenhattaraa vasten
mielehen piirtyy
Jumalan kämmen
Suomen lippu ja kotomaan koko kuva
koivunrunkohon nojaten
tuntoo turvaa
puu antaa suojaa pikkulinnuulle
jakaa juurista nousevan
lämpönsä puunhalaajan käsihin
juurillensa palaavat
pikkulinnut
tuoo meille sen Siunatun kesän
Maire
Loppi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti