Saappaat
jalkaan, villapaita ylleen
pikkupoika
puki ja astui ulos
pakkaseen
ja viimaan
hiihtäen
tehtäväänsä suorittamaan
Ei
olisi uskonut tuo poika
satavuotiaan
peilistä näkevänsä
rohkea
hän oli ja toiveikas
Poika
muuttui mieheksi
kolmekymmentäkahdeksan
astui alttarille
rakasti
ja päätti rakastaa
morsiantaan
katsoi silmiin
toivoi
pitkää yhteistä elämää
Sotatantereeksi
muuttui kotimaa
yllättävän
nopeasti muuttui kaikki
jäi
ohra ja kaura odottamaan
oma
koti kullan kallis
hevosten
rinnalla rintamalle
syksyn
pimeydessä hohtivat ajatukset synkät
Lähetiksi
muuttui peltomies
vartiomieheksi
Kannakselle
yhdeksi
tuhansista Karjalan kävijöistä
oman
kodon kokoaja puhelinlinjoja rakentamaan
Kirves
kouraan, hevosen selkään
nousi
mies ja kohti metsää
tupia
hän rakensi ja aina kotiin palasi
kylän
yhteistä hyvää rakensivat jok’ikinen
kaunista
vaimoaan mies auttoi
ja
lapsia rakkaudella päätti kasvattaa
Kun
se päivä koittaa
kuvaan
mahtuu enää kuudesta neljä
keskimmäiset
taivaaseen pääsivät
isää
ja äitiä odottavat
ihaillen
ylpeinä seuraavat
Kolmannessa
polvessa neljätoista
paapan
tapaan toivovat
pitkää,
onnellista elämää
ihailevat
paapan asennetta
iloa
ja huumoria
haikeudella
muistelevat jotain
mistä
vain kuulla ovat saaneet
Lakki
päähän ja menopeli alle
suukko
rakkaan poskelle
tänään lähdetään juhlimaan
sadan
vuoden sankaria
elossa
enemmän kuin moni muu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti