Pariisin kevät: Kesäyö

Istuin hämärässä
Alkoi hetki joka tuntui
Kuin ei se loppuisi milloinkaan
Hetkeksi hiljaisuus saapui
Luokseni kuin olento ja huusi:
"Älä pelkää maailmaa"
Istuimme hetken yhdessä ja
Avaruus katsoi meitä

Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä
Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä

Herään rannalta, on yö
Kirkkaampi päivää valopisteet
Taivaalla liukuvat aamuun
Olen unohtanut
Mistä tähän kuljin
Verhoudun unohduksen kaapuun
Vaan muistan ilmalaivueita
Taivaanrantaan lentäneitä

Istun hämärässä
Odotan vieläkin hetkeä
Joka ei lopu koskaan
Saapuisi hiljaisuus,
Kertoisi minulle kuinka
Kaikki lopulta katoaa
Näen valot taivaalla, ja juoksee
Selässä kylmiä väreitä

Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä
Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä

Arto Tuunela

Kosinta

Kosi Arlan saunassa
varataan se meille
niin kuin koko kaupunki olisi meidän

Kosi puistossa kaiken keskellä
lasten huudon ja juoksevien koirien
kosteassa ruohikossa

Kosi ei-kenenkään-maalla
neutraalilla maaperällä
sinne voin palata
onnesta soikeana tai surusta mustana.

Aika II

On voikukat joista tehdään seppeleitä
järvessä voisi lillua koko päivän
ja päivästä toiseen
on tikkukirjaimet ja kaunokirjoitus
sekä niiden lomassa kirkonrotta

Kohta sääriin sattuu öisin
on vääränvärinen tukka ja ruma naama
ihastumisen huuma jota rakkaudeksi luulee
on aika ymmärtää maailman pahuus

Sitten on kolmekymmentä neliötä
haaveita enemmän kuin muistoja
on päänsärky ja sunnuntaisin jääkaappi tyhjä
edellisenä iltana vieras hiki vasten ihoa

Jossain vaiheessa on itsetehty makaronilaatikko
aika mennä terapiaan tai olla menemättä
on kaksi viivaa ja pahoinvointi
nainen jakautuu kahteen osaan

Siitä alkaa luotijunaelämä
viikot ilman päiviä
on käytösnumerot ja kasvatuskeskustelut
pimeässä tuhiseva teini
hän tuntee niin paljon enemmän ja voimakkaammin

Sen jälkeen on jotain
en tiedä
niin kauas en osaa vielä kuvitella.

Jännitys

Miksi petät minut nyt
jalat, toimikaa
sinun piti olla minun puolellani
mistä otan voimani nyt
miksi karkaat
kun sinua eniten tarvitsen
mikä minua tukisi
jos ei oma kehoni

Et tärisisi
et hikoilis nyt
nyt älä jäykisty
kuuntele minua
et punastuisi
keho, auta minua
älä jätä mimmiä mäessä.

Pariisin kevät: Pikku-Huopalahti

Pikku Huopalahden talot ovat niin kuin keksipaketteja
Ihmiset vaeltavat ohitseni ja kaikki ne on jostain tv-sarjasta kuulokkeet päässään
Kun olin pieni, niin sun mummos sanoi
Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa
Liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat paikkaan mieluisaan

Mut mitä sun pitäisi tehdä
Pitäis olla jotenkin niin smooth
Ottaa sivellin ja maalata sitä taivaanrantaa
Juosta alasti pellossa juhannusyönä ja huutaa

Miten pääsisit käsiksi ajatukseen, joka sua väijyy
Mielenperukoilla eikä päästä otteestaan ennen kuin huomaat, ettei lastenlippu enää kelpaa
Menisit kotiin ja kampaisit tukkas
Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa
Liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat paikkaan mieluisaan

Mut mitä sun pitäisi tehdä
Pitäis olla jotenkin niin smooth
Ottaa sivellin ja maalata sitä taivaanrantaa
Juosta alasti pellossa juhannusyönä ja huutaa
Valita jonot aina kauneimman kassaneidin perusteella
Tarjota pojille ne sikarit kotihipoissa parvekkeella

Arto Tuunela

Demokritos

Se on onnellinen,

joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu,

vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.

Demokritos