Pariisin kevät: Kesäyö

Istuin hämärässä
Alkoi hetki joka tuntui
Kuin ei se loppuisi milloinkaan
Hetkeksi hiljaisuus saapui
Luokseni kuin olento ja huusi:
"Älä pelkää maailmaa"
Istuimme hetken yhdessä ja
Avaruus katsoi meitä

Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä
Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä

Herään rannalta, on yö
Kirkkaampi päivää valopisteet
Taivaalla liukuvat aamuun
Olen unohtanut
Mistä tähän kuljin
Verhoudun unohduksen kaapuun
Vaan muistan ilmalaivueita
Taivaanrantaan lentäneitä

Istun hämärässä
Odotan vieläkin hetkeä
Joka ei lopu koskaan
Saapuisi hiljaisuus,
Kertoisi minulle kuinka
Kaikki lopulta katoaa
Näen valot taivaalla, ja juoksee
Selässä kylmiä väreitä

Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä
Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä

Arto Tuunela