Scandinavian Music Group: Hölmö rakkaus

Miehellä on kaikkea hyvät naiset ja rahaa
ihmiset puhuu siitä mielellään pahaa
se on kaunis mies
sillä on usvainen pää
ja kun sitä aamuisin särkee se sänkyyn jää

Muistatko miltä tuntuu
juopua kesäyönä
hölmöstä rakkaudesta
kastella jalat heinikossa
tanssittaa tyttöä laiturilla
siellä missä kaislat kumartaa

Naisella on kaikkea hyvät miehet ja rahaa
se toisinaan unohtuu vaikkei se tarkoita pahaa
se lenkkeilee
sillä on terävä pää
ja kun se sydämen särkee
se sänkyyn jää

Housun napit avataan, kaadutaan
eikä nousta milloinkaan

Terhi Kokkonen

Loppuelämä

Niin kauan kuin elämä yllättää

minä suutun ja puhisen

taistelen vastaan

Siihen asti että hallitsen kaiken

tunnistan tulevan, pystyn ennustamaan

kun sen saavutan

uskon elämään, astun optimismin ympyrään

luottavaisin mielin kuljen

teen kaiken oikein ja tiedän sen

en pelkää matkaa

tyydyn loppuun

Tämä on ehtoni loppuelämään.

Jää

Tulla lähelle, mennä pois

tahdon samaan aikaan

en tiedä mitä, miksi

Tahdot minulle niin paljon hyvää

mutta en pysty ottamaan vastaan

kaikki se valuu hukkaan

Puhallan ulos ilman

jota keuhkoissani virtaa liian vähän

tunnen järjen karkaavan sieraimista

Kosketa, älä koske

tuntoaistini on pois päältä

olen tyhjä ja täynnä

tunnen ei mitään ja liikaa

En tiedä kenelle

mutta huudan lopeta

olla vahva

niin paljon pelottaa

Entä jos haihdut pois

mistä sen tietää

en minä ainakaan voi mitään luvata

elämä käskee, en minä.

Jumala

En saa
en osaa
minulla on liian vähän henkistä pääomaa

Mieluummin kuolen kerralla pois
kuin palvon satujumalaa
kuolevaisen mielikuvituksen tuottamaa

Minun jumalani on sielujen sinfonia
aurinko ja kuu vasten taivaskattoa
palvon intohimoa elämään
tunnustan uskoni hetkeen.

Tehosekoitin: Hetken tie on kevyt

Mä tunnen sinut pikkusisko,
me vaikka vasta kohdattiin.
Niin monin kasvoin ennenkin
sä vierelläni maannut oot.

Takkuiset hiukset rinnoillasi,
aamuyön utu silmissä.
Kuin lihaksi ois tulleet
kasteiset niityt, unen laaksot.

Kun yössä yksin vaeltaa,
voi kaltaisensa kohdata
ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan,
ei mikään meitä erota,
kun hetken vain sut pitää saan
ja unohtaa.

Kun unessasi pikkusisko
kuupurrellasi purjehdit
ja aamutähti otsalla
astelet yön laitoja.

Sateiset saaret lännen äären,
kirsikankukat Japanin.
Niin etelä ja pohjoinen
kaikki meitä varten on.

Ikuisuus, yksi huokaus vain
yksi yö kuin koko elämä.
Tuoksussasi keväät tuhannet.

Otto Grundström