Pyhimys & Medium feat. Arto Tuunela: Nyt

Mä oon matkustanu junalla kuuhun ja takasin.
Joka kerta rankemmin taivaast alas palasin.
Äiti soitti poliisit, ne vei mut pois.
Vaikkei mulla suljetulle kuukautta ois.
Mun iskä sano, et mä oon kunnos.
Lepositeissä sisälläni tunteiden tungos.
Mut nää on vaa oloja, antakaa mun mennä.
Itse perkeleeni kesytän.
Vaik kotona on tapettien kuviotki liian levottomia.
Aivotoiminnast ei pidetä lomia.
Tein turhaan taas itsarin, siihen suuntaan vihjasin et
jättäkää jo rauhaan tai tehkää se lobotomia.

Mä en tienny miten pysähtyy, nauttii hetkestä.
Mieli teki omat esteensä.
Juoksen karkuun tai juoksen perässä.
Aistit tylsinä mut hampaat veressä.
Vaikka yritin, ei aika pysähtynyt viisareissa roikkumalla.
Nyt on valkeat seinät ja kukat ikkunalla.
Voisinpa juoksennella auringon alla.

Mä murrun joka kerta sisältä kun.
Maapallo pyörähtää ympäri mun.
Tässä nyt. Tässä nyt.
Tässä hetkessä elämäsi sun.

Mitä minä kuuseen kurkottaja huolin.
Turhaan murheet paino mua jo ennen ku mä kuolin.
Ne kerkee murehtii ku napsahtaa.
Katajaan kapsahtaa, ku potkin alta nurin tuolin.
Ihmisparka, mieli vielä tiedolle arka.
Maksatko mietteistäni markan?
Aamulla asennettiin aivoihin salpa.
Ihmishenki on niin halpa.
Elämä on puoliks typerii unelmii.
Puoliks harmaata vastuuta, tilastolukemii.
Mummo toi kukkapuketin.
Jos sä viet mut pois mukanas, laitan ympärille rusetin.
Lisää vettä myllyyn.
Lisää muiden päätöksiä, piikkejä pyllyyn.
Mun mieli kyllästyny myrkkyyn.
Mä kutsun tohtoritädin mun kans kylkiäiskylpyyn.

Mä en tienny miten pysähtyy, nauttii hetkestä.
Mieli teki omat esteensä.
Juoksen karkuun tai juoksen perässä.
Aistit tylsinä mut hampaat veressä.
Vaikka yritin, ei aika pysähtynyt viisareissa roikkumalla.
Nyt on valkeat seinät ja kukat ikkunalla.
Voisinpa juoksennella auringon alla.

Ei ihminen voi tietää tietään.
Toiset vie, toiset pois viedään.
Anna sataa, tulee sateenkaaria.
Laula vaikka kusilaarilla aaria.
Sano oma sana, laula oma laulu.
Kirjota se kirja, maalaa jo se taulu.
Ihan tarpeeks iteltä jo anteeks anottu.
Nää kaikki sanat on jo joskus sanottu.

Mikko Kuoppala